WGS N 62° 52.66' E 27° 53.377
Sunnuntain päiväretkikohdetta pohtiessamme törmäsimme netissä Kuopion kaupungin ylläpitämään Tonkkurinmäen luontopolkuun. Sinnepä siis, kun kotoa siirtymää oli autolla vain puolisentuntia.
Kertaalleen ajoimme risteyksen ohi, sillä Niittylahdentien kyltissä luki Savulahti. Kieroja nämä savolaiset... Parkkipaikalle kurvattuamme mietimme jo, että näinköhän retki tyssäsi tähän, sillä vettä tuli kuin aisaa. Aikamme odoteltiin ja muuttuihan se keli. Lodenin puun ohi sukelsimme metsäpolulle. Varsin helppokulkuista ja mukavaa maasto oli. Mustikkavarvut notkuivat marjoista polun molemmin puolin. Peräkanaa mentiin kaikki kolme.
Näkötornissa käytiin ihmettelemässä Kallaveden yli avautuvaa maisemaa. Kuopio näkyi taivaanrannassa, mutta auerta oli ilmassa niin paljon, että yksityiskohtia oli vaikea hahmottaa.
Tornin jälkeen oli reitin haasteellisin kohta, jyrkkä alamäki. Ihan vaan tuurilla sekä Muikkunen että koira menivät huomaamatta polulle pudonneen linnunpojan ohi astumatta päälle.
Metsästä pikkuhiljaa polku kaartoi myötäilemään Mustajärven kallioista rinnettä. Aurinko paistaa helotti ja järvi kimmelteli loisteessa jyrkän rinteen alla. Metsässä kulkiessa jäimme kuulostelemaan alati voimistuvaa kohinaa. Veden voima on merkillinen, se tunkee tajuntaan hiljaisen metsän keskellä. Sitä puron solinaa kuuntelemaan ja hitaasti uomassaan lipuvaa vettä katselemaan olisi voinut jäädä pidemmäksi ajaksi. Matkaa jatkettiin laavulle tauon pitoon. Kupponen kahvia metsän keskellä on pieni taivas. Laavulla ollessa rapsautti sadekuuronkin, mutta eipä tuo laavun suojassa tulistellessa haitannut.
Laavulta ponkastiin polulle, mikä laavun jälkeen muuttui metsäautotieksi ja kelkkauraksi. Reitin tylsimpiä kohtia ehdottomasti olivat metsäkoneen renkaanjälkiin sataneet lammikot ja mutaiset urat. Sievä lammenranta toki mahtui kulkureitille ja karvakaverimme tankkasi moneen otteeseen vettä rannassa.
Summa summarum: Elämää linnunpojan tuurilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti