22.8.2015
Helle helli Suomea elokuun puolenvälin jälkeen ja oli mitä
otollisin ajankohta paeta työkiireitä viikonlopun viettoon Vuokattiin.
Majoituttiin varsin leveästi Vuokatinhoviin; kahden makkarin kämpässä
kolme kerrosta, terassi, parveke, varusteltu keittiö,
sauna ja kylpyhuone poreammeella. Järki oli jäänyt vissiin kotiin.
Todettiin nimittäin, että vaahtokylpyaine poreammeessa saa aikaan
kaaoksen. Jokatapauksessa kelpasi tuolla kahdestaan oleskella.
Eipä tuolla pelkästään hölläillä aiottu, sillä lauantaina
laitettiin reput selkään ja lähdettiin pienen matkan päähän Hiidenportin
kansallispuistoon. Lähtöpaikka oli Palolammella. Sieltä löytyy hyvät
opasteet, huussit, kaivo ja vuokratupa. Siitäpä sukellettiin
metsän siimekseen ja tuotapikaa polun oikealle puolelle kasvoi jyrkät
kallioseinämät. Polun alku kulki kangasmaastossa rotkon pohjalla ja
kohta jo nousi rappuja pitkin ylös seinämää. Rotkolaakso on noin
kilometrin mittainen ja tarjoaa upeita näkymiä rotkon
pohjalla tummavetisenä läikkyviin hetteikköreunaisiin lampiin.
Vastapäätä kelottuneet männyt peilautuivat tyyneen vedenpintaan. Harmaan
miljoona sävyä, pieniin kallion multataskuihin juurtuneet
kitukasvuiset puut, varvikko ja sammalikko loi kiinnostavia kohtia
katseen pysähtyä. Korkeuserot oli hulppeita. Kielekkeellä seistessä
suorastaan hirvitti, kun alla aukeni liki 20 metriä tyhjää. Arvata
saattaa, ettei Piku-ystävämme ollut moisesta moksiskaan. Apuahan tuosta
hinurista olisi luullut nousuissa olevan, mutta taidettiin
enemmän olla flexinpainona, että meno olisi ollut maltillisempaa.
Hiidenkierroksena aloitettu reittimme jatkui Porttilammen laavulta
Kitulankierroksena. Laavulla pidettiin juomapaussi ja tuli taas
muistutus siitä, että vaikka jano olisi hirmuinen, kannattaa sen
kuplaveden aukaisun kanssa vähän himmailla. No, rinnuksilta
se vesi siis löytyi. Porttilammella eväitään oli nauttimassa isä kahden
arviolta 3-5 vuotiaan pojannassikan kanssa. Vallan hyväntuulisia
vekaroita retkellä. On aina ilahduttavaa huomata, että ihmisillä vielä
löytyy tahtoa siirtää aitoja elämyksiä lapsilleen.
Kitulankierros kulki vaihdellen pienten suoalueiden läpi
pitkospuita pitkin ja kuusimetsien kätköissä päätyen viimein kallioiden
kautta pitkin siltaa niemen kärkeen Kitulammen laavulle. Suon tuoksu on
huumaava, suopursu ilman kukintakin on hyvin aromaattinen.
Kitulammella oli taukopaikkamme. Ja olipa niin hiki, että paidat lensi
lammen kautta oksan hankaan. Kyllä eväät maistuu metsässä hyvälle ja
kahvi! Siinä istuessamme huomasimme puhelimistamme, että olimme
totaalisesti kaikkien verkkojen ulkopuolella. Ei edes
yhtä pienenpientä palkkia. Laavun läheisyyteen oli aika fiksusti tehty
teltoille puulavereita. Moisia emme ole muualla tavanneet. Hieno ajatus,
sillä maastosta olisikin vaikea löytää tasaista telttapaikkaa.
Loppumatka sujuikin joutuisasti, sillä maasto oli selvästi
helpompaa kulkea. Matkaa reitille kertyi reilut 10km. Palolammelle palattuamme istahdettiin laiturinnokkaan
virvottelemaan varpaita vedessä. Melkein teki mieli hypätä lampeen
uimaan. Reissu oli mukava ja maisemat kertakaikkisen mahtavat.
Tänne palataan vielä uudelleen. Ja sitä juomavettä tämän koettelemuksen
jälkeen varataan aika paljon enemmän.
Summa summarum: helteinen paarustaminen toimii loistavana unilääkkeenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti