29.3-1.4.2016
WGS N 63° 5.776' E 29° 48.75'
Menimme naimisiin kesällä 2015 ja olimme pyytäneet mahdollisiksi
lahjoiksi, jos joku niitä halusi tuoda, elämyksiä esim lahjakorttien
muodossa. Saimme ison lahjakortin käytettäväksi s-ketjun liikkeissä ja
olivatpa lahjanantajat sujauttaneet ikään kuin
vinkkinä kirjekuoreen Kolin esitteen. Niinpä sinne sitten tehtiin
varaus tiistaista perjantaihin ajatuksena nauttia ulkoilmasta, hyvästä
ruoasta ja spaosaston hemmotteluista. Arkipäivät olikin hyvä valinta,
ja kun vielä oltiin jo talvilomasesongin loppupäässä,
ei tungosta ollut missään.
Pahaksi onneksi "mamma" oli jälleen kerran onnistunut kotinurkilla
pyöräyttämään nilkkansa ympäri ja retkeily jäi ehkä vaatimattomammaksi
kuin oltiin ajateltu. Yksi päivä kuitenkin retkeiltiin ja ihasteltiin
näitä Suomen kansallismaisemaksikin tituleerattuja
Kolin vaaroja ja jääpeitteen alla vielä nukkuvaa Pielistä maastosta
käsin.
Tepastelemaan , siksi sitä pitänee kutsua, lähdettiin Luontokeskus
Ukon nurkalta. Edettiin rinnettä viisi metriä ja todettiin, että mikäli
oikeasti eteenpäinkin haluttiin ilman "muikkusen" kantoapua, apukeinoja
pitää ottaa käyttöön. Palattiin siis Ukolle
ja sen vuokrauspisteestä haettiin kenkiin liukuesteet. Samalla saatiin
termari lainaan, sitä kun emme olleet älynneet ottaa kotoa mukaan. Ukon
kahviosta ladattiin se täyteen ja ostettiin vielä herkuksi
korvapuustit.
Kylläpä piikit olikin kenkien pohjissa oivalliset. Kevät oli siinä
vaiheessa, että lumi oli nuoskaantunut ja yöllä lämpötilan painuttua
pakkaselle myös jäätynyt paikoitellen. Kävelimme reitin Ukko, Akka, Paha
ja Mäkrä. Keli vaihteli pilveilevästä täyteen
auringonpaisteeseen. Eihän Kolin maisemia voi olla kehumatta. Kalliot
olivat jo paikoitellen näkyvissä ja näkymät melko esteettömät, kun
lehtipuista puuttui lehdet. Voi vaan mielessään kuvitella maisemaa eri
vuodenaikoina. Hyvin tamppautunutta polkua kuljimme
Mäkrälle, minne mennessä saimme ihastella sulamisvesistä kalliolle
muodostuneita jääputouksia. Kyllä luonto on mahtava taiteilija! Ja
olipahan nousu Mäkrälle! Ihmisillä oli ollut paljon käytössä lumikenkiä,
sillä varsinaisten polkujen lisäksi alueella oli
ristiin rastiin metsään tehtyjä omia reittejä. Varmasti hauska tapa
sekin, kun saa valita kulkunsa vapaammin. Maisemat olivat Mäkrällä mitä
mukavimmat ja huipulla pidettiin kahvitauko.
Sellainen olohan tästä jäi, että niitä muitakin vuodenaikoja olisi
mukava Kolilla käydä ihastelemassa. Itse Ukko-Kolin alue oli mukava
kaikkine palveluineen. Erityisen mukava oli retkipäivän päätteeksi
pistäytyä Koli Spahan erilaisten saunojen, ulkoaltaiden
ja Lumenen hemmottelujen äärelle. No joo, olihan kyllä kiva poksauttaa
siellä se kuohuviinipullokin. Sattui olemaan samaa laatuakin kuin
hääviinimme, Barone Montaltoa.
Kolilla vierailijoille suosittelemme lämpimästi vierailua
Luontokeskus Kolin näyttelyssä. Käydessämme katsoimme myös hyvin
toteutetun lyhytelokuvan Mustarinta Kolin historiasta. Tässä
maistiaiseksi siitä traileri :
Summa summarum: arki on luksusta, jos luksus ei ole arkea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti