24.7.2016
WGS N: 63° 38.9776' E: 28° 18.7420'
Ohuilla telttapatjoilla nukuttu yö tuntui aamulla jäsenissä. Sinänsä saatiin nukuttua hyvin, mitä nyt nelijalkainen kaveri halusi aamuyöllä pissille ulos ja sen jälkeen olisi ollut jälleen valmiina uusiin seikkailuihin. Aamun sarastettua illan hämärissä pomppineet miljardi pienen pientä sammakkoa olivat loikkineet jonnekin omille teilleen. Autiotuvan hämäristä kömmimme nuotiolle kahvin keittoon. Auringonkilo kasvoilla kahvia hörppien tunnelma veti suuta väkisin hymyyn. Oli melko tuhti aamupala, kun leivät ryyditettiin kananmunalla ja nötkötillä. Kunnon nauta-siasta tulee aina lapsuus mieleen ja kesä. Moni taitaa herkun nähdessään puistatellen irvistellä.
Leiri laitettiin nopsaan kasaan, rinkat selkään ja autolle. Siirryimme Tiilikkajärven toiseen päähän, Sammakkotammin lähtöpaikalle. Kevyillä päivävarusteilla lähdettiin patikoimaan Uiton kierto. Jos pohjoisosa oli ollut kangasmetsiä ja harjanteita, niin eteläinen oli louhikkoja, sekametsää ja rimpiä ja korpisoita soiden perään. Missään ei ole tullut kuljettua niin pitkiä taipaleita pitkospuita pitkin. Alueella oli äskettäin saatu pitkospuiden uusiminen päätökseen, joten kelpasi leveitä lankkuja pitkin edetä.
Suossa on jotain omaa taikaansa. Nopeasti silmäten ei näytä oikein miltään, mutta katsomaan jäädessä huomaa keltavihreäruskeiden värien moninaiset sävyt ja niiden polveilun saumattomasti toisiinsa. Mikään kuva ei riitä kertomaan kaikkea. Orpona siellä täällä suosta punnertavat puunraiskat näyttivät maisemaan eksyneiltä ja yksinäisiltä. Voisi kuvitella itsensä auringonlaskun aikaan suon laitaan katsomaan iltausvan keskellä huojuvaa hirveä tai takajaloilleen nousevaa karhua, suden jolkottelua seuraamaan. Täällä se olisi mahdollista.
Reitin puolessa välissä oli taukopaikkamme Uiton kämppä. Ennen sitä kuljimme kahden erikoisen sillan kautta. Luulimme Uiton kämpän kaivosta saavamme puhdasta juomavettä, mutta lapun mukaan vesi oli juomakelvotonta, kahvit siitä kuitenkin keitimme, joskin keittoaikaa oli hieman enemmän. Vanhoista pitkospuista oli tehty polttopuita, jotka ei tosin lahoina ihan helposti syttyneet. Uiton kämpän ympäristöä harmittelimme ihmisten roskaamisen vuoksi. Pitäisi olla itsestään selvää viedä omat roskat pois tai polttaa palavat.
Keli oli lämmin ja pitkospuille lämmittelemään oli noussut sisiliskotkin paistattelemaan päivää.
Pitkospuun narahdellessa jalan alla täristessä, liskot kimpoilivat sivuun. Aivan reitin loppusuoralla, missä pitkospuut tuntuivat jatkuvan äärettömiin, me sen kohtasimme. IIK! Siinä auringonpaisteessa lämmitteli kyy. Vilahti sivulle, mutta uhitteli siellä siihen malliin, että piti marssijärjestystä miettiä tovi, että koira ja mies uskalsivat sen ohittaa. Huvittavaa, että jälkikäteen jotain blogia lukiessani, toinenkin taivaltaja oli arvatenkin samoilla huudeilla siihen törmännyt.
Summa summarum: pakkaa varmuuden vuoksi mukaan tuplamäärä ruokaa ja ihmettele miksi se rinkka painaa niin paljon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti