23.7.2016
WGS84 N: 63° 40.0363' E: 28° 15.7561'
Ylä-Savon Rautavaaran mäet, metsät, suoniittyjen reunustamat lammet, hiekkaharjut ja silmänkantamattomiin ulottuvat salotaipaleet ovat seuranneet Mammaa lapsuudesta asti muistoina ja mielikuvina. Sydämessä läikähtää, kun maisemat muuttuvat tutuiksi.
Tiilikkajärven seutu on siis jo toiselle meistä tuttu. Lauantaisen työpäivän jälkeen huristeltiin entisen nuorten sävellahjaa kuunnellen Pohjoisniemeen, missä nostettiin rinkat selkään ja paarustettiin Kosevaan. Aikamoisen muhkurainen oli muuten tie tuonne p-alueelle. Väistelimme kivenjärkäleita ja kuoppia.
Olimme varautuneet viettämään yömme teltassa, mutta Kosevan autiotupa oli vapaa, joten valtasimme sen. Tupa oli kovin pieni,mutta kompaktiin kokoon mahtui seinustan kaksi makuulaveria, pöytä sekä kamina. Pakostikin tuvan ulkoasu ja sen pinttynyt savuntuoksu viehätti. Ensimmäisenä tehtiin nuotiopaikalle tulet ja laitettiin kahvipannu porisemaan. Notskikahvin kanssa tuijoteltiin tyyntä järveä ja leppoisasti eteneviä melojia. Suolta kaikui kurkien kailotus, kuikka ja joutsen säesti.
Illalla käveltiin Pohjoisniemen kärkeen. Niemi on harjanteinen kauniine mäntyineen ja kapenee kapenemistaan. Visuaalisesti vaikutelma on huikaiseva, kun harjanteen molemmin puolin pilkotti järvi. Niemennokassa istuttiin pöllin päällä ja pohdittiin, paljonko syvyyttä mahtaa olla Pohjoisniemen ja Kalmoniemen välissä olevassa salmessa. Kuulema siitä kahlaamalla pääsisi läpi. Ilta oli hyvin lämmin ja tyyni, joten siinä istuskellessamme havahduimme yläpuoleltamme puunlatvuksesta kuuluvaan voimakkaaseen surinaan. Mikäpä lie herhiläisparvi siellä pörissyt. Totesimme, että meidän lienee parasta siirtyä toisaalle ihastelemaan auringonlaskua.
Ilta menikin mukavasti tulistellessa ja hiljaisuutta ihmetellessä. Peseytyminen järvessä oli homma sinänsä. Aikalailla keskenämme saimme olla, mitä nyt pari telttaa meidän lisäksi oli.
Yleisvaikutelma Kosevasta oli positiivinen. Alue oli erittäin siisti ja hyvin hoidettu, sinne olisi mahtunut väkeä enemmänkin, sillä maastossa oli runsaasti hyviä telttapaikkoja ja hiekkarantaa riitti ihan jokaiselle.
Summa summarum: pieniä ei kannata pelätä, mutta jos pieniä on paljon, on viisautta väistyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti