7.6.2016
WGS N62° 03.2635' E23° 49.7082'
Kesäkuun alussa aloitimme kesälomamme ensimmäisen jakson. Vuokrasimme matkailuauton, millä suuntasimme Turun saariston rengastielle ja siitä aikomuksena nousta länsirannikkoa Ouluun saakka. Lähtöpäivänä pääsimme taipaleelle myöhään iltapäivällä ja joskus kymmenen maissa illalla kurvasimme ajokkimme Helvetinjärven kansallispuiston Kankimäen lähtöpisteelle aikomuksena nukkua yö parkissa puiston vaunualueella. Kaksi autoa meitä oli siinä parkissa ja toinen häipyi aamulla ennen kuin ennätimme itse edes yöpuulta herätä.
Helvetinjärven kansallispuisto on suorakaiteen muotoinen noin 50 neliökilometrin monimuotoinen alue. Ehkä se kuitenkin on luokiteltu lähinnä rotkolaaksoksi, vaikka tuolta löytyy niin upeita hiekkarantoja, soita kuin kiipeilyyn soveltuvia kalliojyrkänteitä. Koska meille alue oli lähinnä pysähdyspaikka, teimme parituntisen Helvetistä itään-kierroksen. Matkaa luontopolulla on ainoastaan 4 km, mutta paljon sen varrelle mahtuu. Soveltuu hyvin pikakelauksena eri metsä ja suotyyppeihin.
Se polun tärkein kiintopiste luonnollisesti on Helvetinkolu. Alhaalla rannassa on päivätupa tulentekopaikkoineen ja käymälöineen. Koko piha-alue on upeiden männynjuurien juovittama.
Opasteet ja kulut on koko polulla viimeisen päälle hyvässä kunnossa. Myös näköala kallioiden päällä Iso-Helvetinjärvelle päin oli komeaa katsottavaa. Itse Helvetinkolu on kapea ylhäältä kallioilta alas järvenrantaan jyrkästi laskeva sola.
+
Paluumatkaa taitettiin pitkospuita pitkin soiden yli. Niittyvillatuppaat keinui tuulessa ja suo oli niitä valkoisenaan. Päivä porotti mukavasti ja suonreunassa oli mukava taukopaikka pöytineen ja penkkeineen. Löytyipä laakea kupera kivikin, missä ruotoa oikaista. Hetki siinä vedettiin henkeä suopursun mielettömässä tuoksussa ennen loppumatkan taivallusta. Hauska muuten tuo Helvetinjärven portti, kaksi nurinpäin käännettyä puuta juurakon ylöspäin.
Kankimäessä muuten sijaitsee kesäravintola Helvetinportti, mikä myy oman tilansa villisika-ja strutsituotteita. Mennen tullen ajettiin siitä heidän farminsa ohi ja siinä ne kaverit laidunsivat ihan tienvieressä. Ravintolan pihassa piti tietenkin rapsutella tilan Bella-koiraa, joka kuulema tassuttelee tilan ja kahvilan väliä oman mielensä mukaan. Saattaapa päivän mittaan suuhun eksyä muutama herkkupalakin.
Summa summarum: to the hell and back
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti