Kalajan-kierros
31.7.2016
Yöllä sataa ripsautti vettä, mutta aamu valkeni kauniina ja
aurinkoisena, enteillen lämmintä päivää. Sellainenhan siitä tulikin.
Leiri jätettiin pystyyn odottamaan teltan kuivumista ja pian nokikahvien
jälkeen lähdettiin hipsimään. Mamman kulku nyt oli mitä oli, sillä
Tiilikanreissun jälkeen vasempaan jalkaan kehittyi plantaarifaskiitti,
mikä hillitsi menon määrää ja tahtia tehokkaasti. ( pakkoko sitä on
kipeällä jalalla lähteä ???)
Laavulta polku lähti myötäilemään pitkospuina lammen rantaa nousten pian
mäen päälle. Sieltä käsin saattoi jo aavistaa, millaiseksi maisema
pikkuhiljaa muodostuu. Ylhäältä laskeuduttiin jälleen alas rantaan ja
pian töyrään jälkeen tulimme nykyään vuokratupana käytössä olevalle entiselle Tarasoffin
mökille. Kulkiessamme kehittelimme tarinaa miekkosen ympärille. Mikäpä lie tarina haapametsien vartijan takana. Tämä osuus olikin
reitin helppokulkuisin.
Tovin aikaa hämmästelimme valtaisien puiden juurella, miten korkealle latvukset ylsivätkään. Suurien haapojen, suoranaisten jättiläisten, jälkeen alkoi jyrkkä nousu
lammen toisella puolella kohoavan vuoren päälle. Kaikki vuodatetut
hikipisarat ja kiipeämisen hankaluudet unohtuivat uskomattomia maisemia
ihastellessa. Kuvat puhukoot puolestaan.
Ukkosen kumua kuunneltiin matkan viimeinen osuus, mutta jonnekin se
unohtui kauemmaksi uhittelemaan. Eipä siinä ollut enää muuta edessä kuin
leirin purku ja lähtökaffeet. Parahiksi kerettiin pois alta, kun
paikalle saapui iso joukko sukumeetingiin tulevaa väkeä.
Poislähtiessämme kävimme ihastelemassa Konnekosken kuohuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti