30.7.2016
WGS84 N 62° 35.037' E 26° 42.146'
Kun lomien jälkeen työputki on mitä suuremmissa määrin päällä ja myös lauantaisin on usein töitä, viikonlopun retkeilysuunnitelmat tuppaavat jäämään taka-alalle. Toisaalta tällöin on mahdollista tehdä näitä ex tempore-lähtöjä kiireen taltuttamiseksi. Tällöin täytyy tietysti muistaa, ettei matkaa kohteeseen voi olla kovin paljon. Niinpä nytkin perjantai-iltana saimme päähämme että ulos ja luontoon on päästävä, kun mainiota ulkoilukeliä oli luvassa. Rautalampihan se on puolen tunnin päässä Kuopiosta ja siellä Etelä-Konneveden kansallispuisto.
Etelä- Konneveden kansallispuisto on yksi Suomen nuorimpia, perustettu 2014. Tänä vuonna sinne on noussut uusi kotalavu sekä polttopuu ja käymälärakennukset. Pitkospuut ovat uudenkarheat ja opasteet osin vielä työn alla. Vuori-Kalajan laavu on myös esteetön retkikohde, siitä erityinen hatunnosto Metsähallitukselle. Valittavana on kolme maastoreittiä ; lyhyemmät Loukkuvuoren ja Kalajan-kierrokset sekä pidempi Kolmen vuoren vaellus. Yön yli kohteenamme oli Vuori-Kalajan laavu ja seuraavan päivän Kalajan-kierros. Kalajan pysäköintipaikalle pääsimme Törmälän kurssikeskuksen kohdalta, eikä siitä ollut kuin alle kilometrin matka laavulle helppokulkuista polkua pitkin.
Laavun oli ennättänyt isä teini-ikäisen tyttärensä kanssa jo ennen meitä valtaamaan, joten meidän majoituspaikaksemme tuli rantapöpelikköön pystytetty teltta. Vuori-Kalajalla on laavun lisäksi toinen nuotiopaikka, mikä onkin kaikkien retkiemme numero uno. Kuka lie Pelle Peloton sen kehitellyt kuorma-autonvanteesta hitsaamalla, mutta hieno ja toimiva oli kaikkine korkeussäätöineen ja paistoritilöineen. Kelpasi makkaraa käryttää ja kahvia keitellä.
Sattui meille sitten upea ilta! Laavu kaikkine faciliteetteineen on rakennettu kauniiseen luonnonniemekkeeseen. Ja kun yhtälöön lisätään tyynenä vuorien sylissä peilaava Vuori-Kalajan lampi, tuntui ettei olisi telttaan malttanut kömpiä millään maisemia ihastelemasta. Hyttysetkään ei kiusanneet, vaikka myrkyt oli kotiin unohtunut. Hiljaisuus oli ihmeellinen. Nuotion puiden räiskähtely ja hämärtyvään iltaan kohoava kipinöiden tanssi oli maaginen. Muikkunen vetäisi simmarit jalkaansa ja sukelsi lammen kirkkaaseen veteen. Kehui vuolaasti veden kirkkautta ja lämpöä. Lampea katsellessa hämärtyi veden ja maan raja, niin oli peilityyntä.
Pari sanaa laavusta. Yksi kauneimpia mitä kohdalle on sattunut ja tuoreuttaan vielä tervantuoksuinenkin. Malliltaan ja väritykseltään mukautuu kauniisti niemen mäntyjen lomaan. Saati auringonlaskun kultaamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti