Niin makaa kuin petaa

Niin makaa kuin petaa

Oppi nro 2 Etelä-Konnevedeltä oli, että ne perinteiset ohuet makuualustat ovat auttamattomasti kaltaisillemme varttuneille liian ohuet. Vaimennus, sitä ei siis ole ja kohdallamme se "käpy selän alla -aika" on ohi. Makuupussi myös liukui yöllä alustan päältä kylkeä kääntäessä.

Internetin ihmemaa toi eteemme paljon hyviä kommentteja Exped DownMatista.
Ilmatäytteinen ja integroidulla pumpulla varustettu makuualusta kuulosti juuri siltä, mitä haluttiin. Tilasimme seiskat Varuste.netistä. Hyvä kotimainen nettikauppa, mistä Muikkunen on tehnyt mieleisiä ostoksia ennenkin. Eipä ole toimituksessakaan moitteen sijaa.

Makuualustat olivat ensikäytössä Kolin reissulla. Alustat olivat kooltaan aivan passelit telttaamme. Integroitu pumppu oli helppo käyttää ja patjat täyttyivät helposti. Helpommin se toki sujui, kun muisti poistotulpan sulkea ensin. Downmat oli äärimmäisen mukava, voin vaan kuvitella millainen ysi on jos seiskakin on noin hyvä. Pysyi paikallaan hyvin, ei ollut makuupussin alla liukas, eikä pitänyt ylimääräisiä natinoita. Pakkautuukin vielä pieneen tilaan, tilaahan rinkoissa ei ole koskaan liikaa.

Varusteita etsiskellessämme ihmettelimme tuoreiden suomalaisten vertailutestien puutetta. Asia kummastuttaa, sillä meiltä löytyy paljon alan toimijoita ja tiedonjanoinen harrastajamäärä on kasvussa.Onneksi on  foorumeja, missä keskustellaan asiallisesti. Tokihan mukaan mahtuu päänaukojia, jotka tökkivät anonyymisti, tarkoituksenaan vaan olla äänessä.

Niin makaa kuin petaa, nykyään hyvin.

Never ever everest

Never ever everest

Etelä-Konneveden reissusta viisastuttiin. Vanhan koulukunnan Everestin kupoliteltta painaa kamalasti ja siinä oli pieniä puutteita eli reikiä hyttysverkossa, joita yöllä paikkailtiin paremman puutteessa jallupullon etikettitarroilla. Piti se kyllä yöllisen sadekuuron. Mutta todettiinpa siis, että on aika aloittaa varusteiden päivitys.

 
Internetissä luuhattiin jonkin aikaa ja tehtiin vertailua eri valmistajien ja mallien välillä. Luettiin runsaasti eri keskustelupalstoja ja ihmisten kokemukset olivat melko saman suuntaisia. Hyvin pian valmistajaksi varmistui Fjällräven. ( kummallista ). "Muikkunen" etsi etsimistään vanhaa kunnon Akkaa, mutta eipä sitä enää mistään löytynyt, lopetettu malli kun on.

Etsimme kahdelle hengelle optimia, riittävällä absidilla ja nopealla pystytystavalla olevaa kolmen vuodenajan telttaa. Päädyimme lopulta Abisko View 2:een. Hintavertailua luonnollisesti tehtiin myös ja valitettavasti kivijalkamyymälät kuten Partioaitta putosi kisasta pian. Nettikaupoista lopulta hankintapaikaksemme tuli saksalainen Bike24.com. Hintaeroa oli hurjasti heidän hyväkseen, toimituskuluineen 591 euroa. Kotimaisiin nettihintoihin verrattuna säästettiin melkein 70. Tämän kokemuksen valossa uskallamme suositella hankintapaikkaamme. Tilaus vahvistettiin samantien, seurantakoodi dhl:lle saatiin seuraavana päivänä ja paketti odotti postissa alle viikossa juuri sopivasti ennen seuraavaa retkeämme.

Kertaalleen teltta laitettiin olohuoneen lattialla harjoitusmielessä pystyyn. Olipa se näppärä. Magneettisesti toisiinsa liittyvät kaarenosat olivat hetkessä koossa ja ulkotelttaan ristikkäin ne pujotettuamme teltta oli valmis. Voila!

Näinhän se harjoituksissa meni. Kun todellisessa tilanteessa kellonaika on illalla 10, on hämärää, tuulee, sataa ja lämpötila 7 astetta, teltan pystyttäminen ei ollutkaan niin sujuvaa. Eihän sitä teltan viaksi lueta, jos pystyttäjät ovat väsyneitä ja äreitä, lähinnä "mamma". Ensimmäisenä yönä asiat oli vähän vinksallaan. Teltassa oli kylmä ja ulkoteltan ja maan väliin jääneestä raosta tuuli, niin että naama meinasi jäätyä. Nukkuminen oli pätkittäistä, mutta kaiken unohti aamuisen auringon paistaessa avatusta teltanovesta sisään.

Abiskossa on puolensa, se huomattiin heti ekalla reissulla. Lämpötilaa  on helppo säätää näppärillä tuuletusaukoilla. Ns tropiikkiasentokin löytyy hellekeleille. Teltan molemmin puolin on absidit, mihin rinkan saa hyvin suojaan. Muoto absidissa ei ole paras mahdollinen sillä sen korkeus on  ulkoteltan vuoksi melko matala. Rinkkakin on laitettava makuulleen. Kulku on sujuvaa kahdelta puolelta, joskin footprintti olisi tarpeen. Sateella teltassa on mahdotonta keitellä, sillä ulkoteltta on niin viistottu, ettei oviaukkoon jää minkäänlaista katetta vaan sadevesi tippuu suoraan sisätilaan viereen. Sisäteltta on kahdelle aikuiselle juuri passeli. Makuualustat pysyvät napakasti paikoillaan ja kaikenlaisia taskuja, kiinnitysremmejä ja pidikkeitä löytyy runsaasti. Purkaminen sujuu myös helposti ja kahdestaan vallankin aivan näppärästi.

Ei enää Everestiä kiitos.

Kalajan-kierros 31.7.2016

Kalajan-kierros
31.7.2016

Yöllä sataa ripsautti vettä, mutta aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena, enteillen lämmintä päivää. Sellainenhan siitä tulikin. Leiri jätettiin pystyyn odottamaan teltan kuivumista ja pian nokikahvien jälkeen lähdettiin hipsimään. Mamman kulku nyt oli mitä oli, sillä Tiilikanreissun jälkeen vasempaan jalkaan kehittyi plantaarifaskiitti, mikä hillitsi menon määrää ja tahtia tehokkaasti. ( pakkoko sitä on kipeällä jalalla lähteä ???)

Laavulta polku lähti myötäilemään pitkospuina lammen rantaa nousten pian mäen päälle. Sieltä käsin saattoi jo aavistaa, millaiseksi maisema pikkuhiljaa muodostuu. Ylhäältä laskeuduttiin jälleen alas rantaan ja pian töyrään jälkeen tulimme nykyään vuokratupana käytössä olevalle entiselle Tarasoffin mökille. Kulkiessamme kehittelimme tarinaa miekkosen ympärille. Mikäpä lie tarina haapametsien vartijan takana. Tämä osuus olikin reitin helppokulkuisin.

 

Tovin aikaa hämmästelimme valtaisien puiden juurella, miten korkealle latvukset ylsivätkään. Suurien haapojen, suoranaisten jättiläisten, jälkeen alkoi jyrkkä nousu lammen toisella puolella kohoavan vuoren päälle. Kaikki vuodatetut hikipisarat ja kiipeämisen hankaluudet unohtuivat uskomattomia maisemia ihastellessa. Kuvat puhukoot puolestaan.

Ukkosen kumua kuunneltiin matkan viimeinen osuus, mutta jonnekin se unohtui kauemmaksi uhittelemaan. Eipä siinä ollut enää muuta edessä kuin leirin purku ja lähtökaffeet. Parahiksi kerettiin pois alta, kun paikalle saapui iso joukko sukumeetingiin tulevaa väkeä.

Poislähtiessämme kävimme ihastelemassa Konnekosken kuohuja.

Etelä-Konnevesi Vuori-Kalaja 30.7.2016

Etelä-Konnevesi Vuori-Kalaja
30.7.2016
WGS84 N 62° 35.037' E 26° 42.146'

Kun lomien jälkeen työputki on mitä suuremmissa määrin päällä ja myös lauantaisin on usein töitä, viikonlopun retkeilysuunnitelmat tuppaavat jäämään taka-alalle. Toisaalta tällöin on mahdollista tehdä näitä ex tempore-lähtöjä kiireen taltuttamiseksi. Tällöin täytyy tietysti muistaa, ettei matkaa kohteeseen voi olla kovin paljon. Niinpä nytkin perjantai-iltana saimme päähämme että ulos ja luontoon on päästävä, kun mainiota ulkoilukeliä oli luvassa. Rautalampihan se on puolen tunnin päässä Kuopiosta ja siellä Etelä-Konneveden kansallispuisto.

Etelä- Konneveden kansallispuisto on yksi Suomen nuorimpia, perustettu 2014. Tänä vuonna sinne on noussut uusi kotalavu sekä polttopuu ja käymälärakennukset. Pitkospuut ovat uudenkarheat ja opasteet osin vielä työn alla. Vuori-Kalajan laavu on myös esteetön retkikohde, siitä erityinen hatunnosto Metsähallitukselle. Valittavana on kolme maastoreittiä ; lyhyemmät Loukkuvuoren ja  Kalajan-kierrokset sekä pidempi Kolmen vuoren vaellus. Yön yli kohteenamme oli Vuori-Kalajan laavu ja seuraavan päivän Kalajan-kierros.  Kalajan pysäköintipaikalle pääsimme Törmälän kurssikeskuksen kohdalta, eikä siitä ollut kuin alle kilometrin matka laavulle helppokulkuista polkua pitkin.

Laavun oli ennättänyt isä teini-ikäisen tyttärensä kanssa jo ennen meitä valtaamaan, joten meidän majoituspaikaksemme tuli rantapöpelikköön pystytetty teltta. Vuori-Kalajalla on laavun lisäksi toinen nuotiopaikka, mikä onkin kaikkien retkiemme numero uno. Kuka lie Pelle Peloton sen kehitellyt kuorma-autonvanteesta hitsaamalla, mutta hieno ja toimiva oli kaikkine korkeussäätöineen ja paistoritilöineen. Kelpasi makkaraa käryttää ja kahvia keitellä.

Sattui meille sitten upea ilta! Laavu kaikkine faciliteetteineen on rakennettu kauniiseen luonnonniemekkeeseen.  Ja kun yhtälöön lisätään tyynenä vuorien sylissä peilaava Vuori-Kalajan lampi, tuntui ettei olisi telttaan malttanut kömpiä millään maisemia ihastelemasta. Hyttysetkään ei kiusanneet, vaikka myrkyt oli kotiin unohtunut. Hiljaisuus oli ihmeellinen. Nuotion puiden räiskähtely ja hämärtyvään iltaan kohoava kipinöiden tanssi oli maaginen. Muikkunen vetäisi simmarit jalkaansa ja  sukelsi lammen kirkkaaseen veteen. Kehui vuolaasti veden kirkkautta ja lämpöä. Lampea katsellessa hämärtyi veden ja maan raja, niin oli peilityyntä.

Pari sanaa laavusta. Yksi kauneimpia mitä kohdalle on  sattunut ja tuoreuttaan vielä tervantuoksuinenkin. Malliltaan ja väritykseltään  mukautuu kauniisti niemen mäntyjen lomaan. Saati auringonlaskun kultaamana.