Kevät, kesä, syksy, talvi
Pohjois-Savon metsäkeskuksen Haapamäen havaintotila on ollut retkeily-, opetus- ja tutkimustila Toivalassa. Tilan alueella risteilee puu-, riista- ja laavupolkuja opastetauluineen. Maasto on varsin vaihtelevaa kaikkine metsälaatuineen, heinikkoineen, kosteikkoineen ja lammenrantoineen. Tilalla toimii nykyään pitopalveluyritys tarjoten ruoka-, hyvinvointi- ja elämyspalveluitaan. Pihapiirissä on runsaasti tunnelmallisia rakennuksia ja tilan hevoset laiduntavat lähiniityllä.
+Muutaman vuoden alueen lähellä asuneena en ollut osannutkaan sen mahdollisuuksia ja monimuotoisuutta hahmottaa. Kannattaa siis ottaa mies, saa koiran kaupanpäälle ja koiraa kun pitää päivittäin ulkoiluttaa, tulee löytäneeksi omasta lähiympäristöstään tällaisia ihanuuksia. Lähiulkoilualueen etu on ehdottomasti se, että vuodenaikojen hetkittäin jopa kiihkeän vaihtelun ja muutoksen ennättää havainnoimaan tarkemmin. Välillä esimerkiksi kevään eteneminen oli niin nopsaa, että maisema oli yön yli nukuttua aivan eri.
+
+
Kun Haapamäen tilan reittiin liittää läheisen mäen, jonka huipulla on puolustusvoimien aidattu alue tutkineen, reittiin löytyy korkeuseroakin ja samalla upeat näköalat metsän ja Toivalan asutusalueen yli Jälänjärvelle ja aina sen takana näkyvän Kuopion lentoaseman taakse vesistöön ja vehreisiin kumpareisiin. Kuten sanottua koiran ansiota kaikki tyynni, sillä ensimmäisen kerran, kun kiipesimme tuota mäenrinnettä opaskoiramme perässä, ihmettelin miehelleni ääneen, että jopas nyt mukava reitti ja paikka löydettiin. Hän siinä sitten totesi, että vilkaisepas selkäsi taakse. Voi huokaus, olihan se hienoa. Keväinen hiirenkorvia kypsyttelevä koivikko ja jäitään puisteleva järvi.
Tämän ihanuuden yllä leijuu pieni epävarmuus, sillä alueesta on väännetty kovasti kauppaa ja kunnalla on vahva halu kaavoittaa aluetta asunnoille. Harmillista, mutta toivottavasti kaavoittajat jättävät myös meille taapertajille vehreitä alueita tutkailla luontoa ja saada se hyvinvointia edistävä päivittäinen metsäannoksemme. Haapamäki on meille näyttänyt kasvonsa keväisin, kesäisin, syksyisin ja talvisin, jouluaattonakin olemme kiivenneet glögitermarin kanssa katsomaan auringon katoamista puunlatvojen taakse.
Summa summarum: Joku ei lähde merta edemmäs kalaan, emme mekään lähimetsää kauemmas samoilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti