Pisa ylös alas ylös alas

Pisa ylös alas ylös alas 17.8.2014

WGS84
 lat: 63.20063 °
 lon: 28.29923 °

Päiväretki Nilsiän Pisalle  tehtiin elokuun ihanassa lämmössä. Matkaan lähdettiin Lastukosken pysäköintipaikalta, mikä on varsin tavanomainen opastauluineen ja kuvikehuusseineen. Alkumatka kulki vaihtelevasti miehenkorkuisten heinien läpi vanhan pellon reunaa, sekametsän ja pitkospuiden kautta alati karummaksi käypää louhikkoista rinnettä ylös. Kun maasto muuttui jyrkkänousuisemmaksi, kulkua helpotti metallikaiteet ja myöhemmin myös tukevat metalliportaat. Nousu oli jyrkkä ja  niinpä reisissä oli ylös tultuamme mukava polte.

Tuosta kiinni ja kiipeämään.

Voiko olla kauniimpaa kuin valon ja varjonleikki.

 Pisanvuoren päällä avautui komeat kalliot ja niiltä olikin mukava ihastella järvien halkomia metsäisiä vaaramaisemia. Kivilaatu kallioilla oli vaaleaa ja alueelta onkin taidettu muinoin louhia kvartsiittia. Pisan laki kurottautuu yli 200 metrin korkeuteen.Ja miten uskomattoman hyviä mustikoita saimme napsia mättäältä välipalaksi. Elokuun puoliväli sentään, mutta marjoissa oli sekä kokoa että makua. Pisallahan on myös näkötorni, mutta se oli kävijöiltä tällä erää suljettu. Menossa oli kunnostustyöt, jotka olivat tuulisen jakson vuoksi jääneet niin sanotusti vaiheeseen. Varsinainen kardinaalimunaus oli jättää makkarat ottamatta mukaan, sillä näkötornin juurella oli yksinkertainen nuotiopaikka.

Näkymä vaaralta toiselle.

Mahtaako olla mörkö kotona ?

Hengitystä tasattuamme jatkoimme matkaa Pirunkellarille. Pirunkellari on itseasiassa pieni pyöreähkö kallioluola vuoren kupeessa ja ilma siellä oli selvästi viileämpää kuin vuoren päällä. Polun olisi periaatteessa voinut kulkea rengasreittinä, mutta valitsimme takaisinpaluun entisiä jälkiämme.  Se toinen vaihtoehto olisi ollut kosteampi ja näkymiltään mitättömämpi. Niin kovasti pidimme metsän vehreydestä , kallioista ja taisi ne mustikkamättäätkin houkutella palaajia. Jos iloisina olimme alamäkeä sinne hipsineet, takaisin palatessamme vasta korkeuseron ymmärsimme. Siinäpä olikin nousun jälkeen sopiva hetki sammaleisella laikulla pitää tauko termarikahveineen ja voileipineen. Evästaukohan se retken kruunaakin ja retken lomassa kumppanin kanssa hyväntuulinen rupattelu.

Näillä eväillä pärjää

Uskomattoman upeita mustikoita, namskis.

Varsinainen peikkopuu...

Luonto luo meille näitä taideteoksiaan

Vanha kelottunut puu jaksaa tavoitella sinisenä hohtavaa taivasta.

Summa summarum:
Kun lähtee vuorelle olisi hyvä muistaa sen tarkoittavan niin ylä- kuin alamäkiä. Vähän niin kuin elämä konsanaan.