Olimme aiemmilla retkillämme haikailleet paikkoihin, minne jalkaisin oli mahdottomuus mennä tai halusimme jalkapelistä muuttaa näkökulmaa jo tutuksi käyneisiin maisemiin.Toukokuussa tilasimme netin kautta Welhonpesältä Northstarin Northwind 16 kanootin. Kyseisestä kanoottimallista saimme käyttäjävinkin ja päädyimme luettuamme arviointeja vertailujen jälkeen sen tilaamaan. Yksi ratkaiseva tekijä kyseisen mallin valinnassa oli kanootin keveys eli ainoastaan 17 kg, materiaalina kevlar/lite, pituutta 5 metriä. Tilaaminen Welhonpesältä oli varsin vaivatonta, pyysimme heiltä tarjousta koskien sekä kanooottia että varusteita. Luotimme heidän ammattitaitoonsa ja meille koottiinkin varsin järkevä paketti asialliseen hintaan. Odotettiin lomia ja sopivan leppoisia kesäkelejä, no niitä saatiin odottaakin pitkään.
Tulihan se vihdoin aika, että pääsimme testaamaan kanoottia ihan yön yli reissussa. Suuntasimme entuudestaan tutulle Tiilikkajärvelle. Sehän on pieni erämaajärvi, missä on kielletty liikkuminen kaikilla polttomoottorihärpäkkeillä, joten harjoitusreisullemme paikka olisi mitä oivallisin kohde.
Sinnepä siis kanootti Volvon katolle ja menoksi. Karvakaverimme turvaksi hankittiin pelastusliivit, sillä oli ennalta suuri kysymysmerkki, miten hän suhtautuisi vesillä liikkumiseen. Tiukan komennon jälkeen suostui istumaan aloilleen, mutta koko ajan oli epäilys, milloin päättäisi laidan yli hypätä uimasilleen. Leiripaikkaan Kosevalle päästiin ilman suurempia kommelluksia. Ensi havaintona sanottakoon, että kanootti liukui mallikkaasti kohtuullisen rauhallisissa laineissa, mutta heilahteli aina koiran vaihtaessa tähystyspuoltaan.
Edellisellä kerralla yövyimme autiotuvassa, nyt mukanamme oli Fjellun Abisko2. Sää oli niiin lämmin, että osoittautui oikeaksi valinnaksi. Abiskon ominaisuuksiinhan kuuluu se, että siinä on kaksi uloskäyntiä omine absideineen. Tilaa absideissa on niukanlaisesti, mutta saimme tavarat mahtumaan yöksi toiselle puolelle ja koiralle jä toinen puoli käyttöönsä.
Sattui illaksi aivan ihana sää ja tuulikin malttoi tyyntyä. oikeastaan vasta nyt jälkeen päin kuvia katsoessa ymmärsi vehreyden määrän. Puolukka kukki Ylä-Savon korkeudella, suolla pumpulipellot heilahtelivat tuulessa ja sitten se kenties yksi rakkaimmista tuoksuista; suopursun huumaava tuulahdus. Kaikesta ei tahtonut alkuunkaan saada tarpeekseen.
Kosevan rakennukset sulautuvat harmaine hirsineen kauniisti metsän kätköihin. Rannalta niitä ei edes erota. Tuo huussin säppi on varmaan hienoin koskaan eteen tullut.
Tyyntyneessä illassa pujahdimme vielä vesille uudelleen ja suuntasimme kohti rantaa, missä saisimme ihailla kaunista auringonlaskua. Tiilikkajärvellä olisi niistä suorastaan valinnan vaikeus, sillä hiekkarannat seuraavat toisiaan liki koko järven ympäryksen. Rantautumispaikkoja ei toki ihan joka kohdassa ole, mutta löysimmepä mekin privaatin paikkamme auringossa.
Oli upea auringonlasku ! Värisävyt kultaa, ympärillä hiljaisuus ja rauha. Tämä on sitä Suomen suvea parhaimmillaan.
Kosevalle palattua vastaranta alkoi värittyä pastellisin sävyin. Kuukin heitti puolikkaaan kuvajaisensa järven pintaan. Käki jaksoi kukkua, joten siihen luottaen onnellisia vuosia olisi edessäpäin roppakaupalla.
Kovasti piti meidän sinnitellä, että jaksoimme valvoa. Ei sitä vanhat enää jaksa. Nuotiolla istuttiin vielä yön tullen ja herkuteltiin iltapalana lettuja. Kanootilla liikkuminen on kyllä siinä mielessä helppoa, että rinkan painoa ei tarvitse ihan grammoilleen miettiä ja tällaisia pieniä hemmotteluja jaksaa mukanaan kuljettaa.
Aamu valkeni upean aurinkoisena ja tyynenä. Kelpasi siinä tyhjällä rannalla keitellä kahvit, puurot ja kokkelit ja nauttia elämän kiireettömästä tunnelmasta. Vesi ei houkutellut uimaan. Oli kylmää ja aallokko painoi tähän kolkkaan järven pinnalla leijuvaa siitepölyä. Hyvin tarkeni kuitenkin hiuksensa järvessä pestä.
Aikamme kun rannalla oleilimme, alkoi nostaa taivaalle pilviä ja niin se tuulikin siitä jälleen yltyi.
Olimme päättäneet vaihtaa istumapaikkoja ja eipä aikaakaan, kun löysimme itsemme saaren rannasta kaislikosta. Oli tainnut tuo työnjako jäädä varmistamatta, kun kumpikin vaan meloi ja meloi, mutta tuo suunnan pito unohtui. Saattoi siinä ohjeistuksessa hieman ääni kohota, mutta olipahan rannalla käyskentelijöillä ainakin hauskaa.
Tuuli tosiaan oli yltynyt ja niinpä myös aallot olivat korkemmat. Vastatuuleen meloessa tuntui, ettei matka meinannut jatkua millään ja jouduimmekin hakemaan vähän tyynempää mantereen läheisyydestä. Ei pelottanut ei, suunnattiin kanootin nokka selän yli. Matkaahan sopi säestää tilanteeseen hyvin sopivalla Mikkihiiri merihädässä -laululla. Hiuli hei vaan.
Hyvin selvittiin Uitonkämpälle jaloittelemaan. Paluumatka sujuikin mukavasti myötätuulessa, kun Mamma hoiti lihastyön ja Muikkunen piti perää. Väitti kyllä myös meloneensa, mutta siiitä ei ole todisteita, kun tuulessa ei arvannut taakseen katsella.
Huikea on tuo vedenpinta rajattuna kuvassa; liplattelevat aallot, sinisenä kuvajaisena pilvien lomasta taivas.
Hyvä reissu harjoitusmatkaksi. Ihan isommille vesille emme taida vielä uskaltaa taitoinemme tai ainakin täytyy valita reitti saarien suojassa. Tästä se alkaa ja harjoitus tekee mestarin, pari kohdetta siintää jo haaveissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti