13.8.2016
Perjantai-iltana ajelimme Juuan suuntaan Kolille kohti komeasti loistavia sateenkaaria. Jos Kuopiossa oli lähtiessä ollut 15 astetta lämmintä, putosi matkan aikana lämpötila seitsemään. Garminin avustamana osuimme kuin osuimmekin oikeaan leiripaikkaamme Rykiniemeen. Pari kertaa ajoimme harhaan, ennen kuin tajusimme opasviitan olevan väärällä puolella tietä ja niin tumma sävyinen, että oli hämärällä hankala huomata. Hirvi seuraili pöpelikössä edestakaista ajeluamme ihmetellen. Sarveton hirvi se vissiin oli, sillä tietomme mukaan laama ei elä Suomessa luonnonvaraisena. Elukka näytti ihan laamalle.
Kauniiseen Rykiniemen lahdukkaan saavuimme parahiksi, kun hämärä laskeutui ja alkoi vihmoa vettä. Teltta pystytettiin kiireelllä. Yön kylmyydessä, hampaiden kalinaa kuunnellessa sen ymmärsi, kun ulommaisen liepeen alta puhalsi viima naamaan. Nukkuminen nyt oli mitä niissä oloissa saattoi olettaakin, vähäistä. Yöllinen taivas oli väreineen upea. Niitä Muikkunen oli herännyt yöllä kuvaamaan. Aamun sarastus lämmitti mukavasti telttaa ja auringonsäteet Abiskon oviaukosta katsottuna sai öisen koettelemuksen unohtumaan. Aamusumpit keiteltiin puolimakuulta aamua ja hiljaista lahukkaa ihaillen.
Olimme kovasti suunnitelleet, että tekisimme isommankin kävelyreissun, mutta pakko oli antaa kipeälle jalalle myöten ja tehdä autolla välisiirtymiä. Ensimmäinen etappimme oli Pirunkirkko. Lienee yksi yleisimmistä tutustumiskohteista. Sinnepä luolaan mittasuhteita ihmettelemään siis menimme mekin. Luola sijaitsee jyrkän vuorenrinteen kupeessa, mihin oli melko vaivaton jämäköitä puurappusia pitkin kavuta.
Olimme ajatelleet Lakkalaa seuraavan yön majapaikaksemme. Perille päästyämme päätimme oitis, ettemme tuonne jää. Pihapiiri oli viehättävä miljöö vanhoine rakennuksineen, kuivakäymälä viimosen päälle siisti, mutta nuotiopaikka tosi huonokuntoinen. Hätäisesti kyhätty kivikehikko ja lahot istuinpenkit eivät houkutelleet, etenkin kun teltta olisi pitänyt pystyttää nurmikentälle. Ei kiitos. Pikaisesti välipalaa ja uudelleen polulle. Sellainen hauska tapaus sattui, että olimme Rykiniemestä pelastaneet pienen ledivalaisimen oksanhangasta ja samalla nuotiolle tulleilla kyselimme, ovatko tuntomerkkeihin sopivia patikoijia nähneet. Eikä aikaakaan, kun peräänkyselemämme kaksikko ilmestyi samalle nuotiolle. Lampun omistaja oli iloinen saadessaan lahjaksi saamansa lampun takaisin. Ja meillä hyvä mieli !
Lakkalaan pettyneinä olimme päättäneet palata seuraavaksikin yöksi Rykiniemeen. Ennen sitä kurvailimme pieniä kinttupolkuja pitkin ja etsiydyimme mäntykangasta pitkin Kaunisniemen upeille rannoille. Millaisia aarteita vielä onkaan olemassa ! Upeat luonnon hiekkarannat jatkuivat ympäri niemen ja muuttuivat pohjoisen puolella kivikkoisiksi. Tuuli tuiversi ja Pielinen loiski rantakiviin. Pirunkirkolta olimme ihastelleet kapeiden särkkämaisten saarien jonoa ja harmitelleet, ettemme sinne päässeet. Jääpähän toiselle reissulle tavoitetta vuokrata kanootti ja lähteä uudelle tutkimusmatkalle.
Rykiniemessä teltanpystytys onnistui edellisiltaa hallitummin, mutta sadetta saatiin jälleen kerran. Nuotioon saatiin tulet kuitenkin syttymään, että saatiin apetta. Tällä kerralla nötkötin sijaan testimielessä kuivamuonapakkaus. Ihan maistuvaa, mutta taisi Muikkunen haaveilla siitä sikanaudastaan. Hihiteltiin siinä tulilla eväiden erilaisuutta, kun nuotiolle tuli venäläinen perhe sienikeiton laittoon. Matkanvarrelta olivat tarpeet keränneet ja siinä pilkkoivat ja keittelivät. Sen verran puheesta ymmärsin, että mies olisi keittoon perunoita kaivannut vahvikkeeksi, mutta niitä ei sitten ollut. Tuo oli sitä retkiruoan aatelia. Omat valmisruokamme olivat suorastaan noloja sen rinnalla.
Yöpuulle vetäydyttiin aikaisin, sillä edellisyö ja ulkona vietetty päivä vetivät veronsa. Yöllä olikin lysti hipsiä puskaan pyllistelemään ja huomata nukkuessamme viereen nousseen monta telttaa.
Rykiniemi on ilmeisen suosittu paikka, telttojen määrästä ja huussin keosta päätellen.
Kolin retkeilijöiden laavu-ja nuotiopaikat olisi mielestämme jo aika päivittää arvoisensa maiseman tasalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti