Koli elokuussa vol 2

Koli vol 2
14.8.2016

Ihana sininen Pielisen aamu valkeni ja sikeästi nukuttu yö oli takana. Kelpasi laitella leiri kasaan hissuksiin ja lähteä kohti päivän sekkailuja.

Siirsimme auton Ukko-Kolin parkkipaikalle. Siitä oli tarkoitus lähteä tarpomaan samaa reittiä kuin kevättalvella eli Ukon, Akan ja Pahan kautta Mäkrälle ja takaisin. Kalliot kiiltelivät kosteina ja vaarojen ja Pielisen yllä leijui pilvet huippuja hipoen. Maisemat ei siitä yhtään kärsineet. Päinvastoin, tuli ehkä kiinnitettyä huomiota enemmän yksityiskohtiin ja luonnon värisävyjen kirjoon. Pilvien kiitoa ja sumun vellovaa leikkiä oli mainio seurata, sillä maisema muuttui, kun luonnon omat esiriput liikkuivat edestakaisin.

Luulimme, että Mäkrälle mennään tuosta vaan, kun siellä on kerran käyty. Eihän se niin mennyt. Polku noudatti alkumatkan mukavasti tuttua uomaa, mutta metsään saavuttuaan kiersikin jyrkästi vasemmalta ja pienen punnerruksen kautta haasteellisen nousun jälkeen olimme perillä laella. Talvisia kiintopisteitä oli miltei mahdoton huomata. Luulimme pystyvämme tekemään silmukan laelta alas, mutta eipä sieltä samaista polunpohjaa löytynytkään.

Mäkrältä kiersimme Tarhapuron polun kautta katsomaan vesiputousta. Pienihän se liritys oli, mutta putous kumminkin. Ruokataukoa pidimme vaaran juurella. Kas kumma, vesisade yllätti meidät jälleen. Koskaan milloinkaan ikinä ei ole ollut niin haasteellista kuin tuolta juurelta kivuta sateessa pystysuoraa liukasta vuorenrinnettä ylös Kolin huipulle. Mamma kiukutteli ja Muikkunen veti perässään. Olipa mukava vaihtaa kuivat lämpimät vaatteet  päälle ennen kuin auto starttasi kotia kohti.