Suovu-Palonen

Suovu-Palonen
28.8.2016

Lauantaina Suomen päälle vyöryi ensimmäinen syysmyrsky ja alkuperäinen aikeemme lähteä tuolloin retkeilemään vaihtui mukavaksi koti-illaksi saunomisineen. Sunnuntaina keli oli toinen, joten eväät reppuun ja menoksi. Puolessa tunnissa olimme lähtöpisteessä.

Suovu-Palosen reitti on yksi Kuopion kaupungin ylläpitämistä ja asukkaiden suuressa suosiossa. Reitti luikertelee suurelta osin joen vartta missä on muutama vapaana virtaava pieni koski. Alueella on ollut saha- ja uittotoimintaa, mikä on loppunut 1960-luvulla. Metsäosuudet olivat vaihtelevia synkkiä kuusikkoa, hakkuuaukeiden reunaa ja kangasmetsää. Pitkiä siirtymiä oli myös pitkospuita pitkin. Nepä vasta olivat petollisia. Karvakaverimme tipahti sivuun muutaman kerran. Eli oli liukasta, kun märille puille oli sadellut edellispäivän Raulimyrskyn ravistamia puunlehtiä. Ihme kyllä suurempia myrskyvahinkoja ei matkan varrella ollut. Kaatuneita puita oli, mutta vanhempaa perua.

Puolukka-aika oli aluillaan ja kypsimpiä sieltä tuli napsittua suuhun. Joenvarren kuusikossa oli metkoja laattamaisena kasvavia sieniryppäitä, joita muistelin hyviksi ruokasieniksi, mutta varma en ollut ja sinne saivat suosiolla jäädä. Myllykosken  kohdalla oli paikoillaan vielä vanhat uittorännit. Joenvarsi oli kaunis ja Ryönänkosken yläjuoksu jopa laguunimaisena idyllinen. Piku oli ilmeisesti kuumissaan kävelyn jälkeen ja oli suorastaan saukkomainen kahlatessaan joessa kaulaansa myöten. Laavu oli parhaat päivänsä nähnyt ja kaipaa eritoten uutta tulisijaa. Sienipussikeitot ja kahvit siinä keiteltiin pienen säädön jälkeen.

Ryönänkoskelta paluu Suovun laavulle kulki metsäautotietä ja metsäautotietä ja metsäautotietä. Sanalla sanoen tylsä ja puuduttava paluu. Jos oltaisiin tämä seikka tiedetty olisi palattu takaisin jälkiämme. Pientä lievitystä tuskaan toi tienvarrelta poimittu pussinpohjallinen kantarelleja. Mukava aurinkoinen päivä. Nihtilahteen ei tällä kerralla keretty , siellä olisi ollut lukemamme perusteella toinen parempi laavupaikka. Suovun uusi laavu on hieno, mutta maantien viressä se ei houkuttele yöpymiseen.

Nettiostoksia ja rallisaksaa

Muikkunen oli hankkinut itselleen varuste.netin kautta hienon mustan Fjällrävenin Kajka 85 rinkan. Olihan tuo toki aikakin uusia, sillä aiemmin käytössä oli Mamman isän vanha rinkka, missä juuri ei ollut häävejä säätömahdollisuuksia, eikä istuvuuskaan ollut paras mahdollinen. Olihan se Mamman Citymarketin Retki -rinkka aika nolo sen rinnalla.

Netissä Mamma huokaili kaihoisasti juuri sen tietyn punaisen 55 litraisen Fjällrävenin Abiskon  kohdalla. Ilmeisesti huokailu oli noteerattu, sillä hellämielinen Muikkunen suurella vaivalla kaivoi esiin saksalaisen nettifirman, missä sitä vielä varastossa olisi ollut. Niinpä siis PayPal peliin ja tilaamaan. Näppärästi tuli funktionelles.de -firmasta tilausvahvistuskin ja eikun odottamaan postipaten ilmoitusta, mutta sitten alkoi selkkaus.

Ensin saapui ilmoitus, ettei firmalla ollutkaan Abiskoa varastossa. Voi sentään, se viimeinen toivo meni siinä. Tuo punainen tuntui kadonneen tyystin kaupoista. Haasteellista oli rahansa saada pois. Ensin firma palautti osan rahoista ja jätti ns käsittelykulunsa palauttamatta. Muutama rallisaksan viesti lähti ja loputkin saatiin pois. Viikon päästä postissa odotti plan b, graffitin harmaa Abisko 55, kiitos Varuste.net.

 
Mamma oli kyllä kovin iloinen sovitellessaan rinkkaa selkäänsä ja säätäessään hihnoja sopiviksi ja kehuskellessaan, miten hyvältä se selässä tuntuu. Muikkunen katsoi keekoilua hetken ja totesi, että varmasti tuntuu, tuollaisena tyhjänä.

Melkein samanmoinen tarina meinasi tulla taannoisesta makuupussiepisodista. Saksalaisesta Exxpozedilta tilattiin untuvatäytteiset Sarekit. Joo, tiedetään Fjällräveniä taasen. Miksipä luulette meidän blogimme nimen valikoituneen..Makuupussit olivat heillä ns varastotuotteita 3-4 päivän toimitusajalla. Luottokortilla maksettujen tavaroiden perään piti viestiä pukata useammankin kerran. Tilausvahvistuksen jälkeen ei kuulunut mitään. Kysyttyämme tilauksen perään, se oli aina on process. Vähällä oli, ettei koko hommaa peruttu kokonaan. Taisivat rallisaksamurinan jälkeen laittaa lentopostiin sillä on process päätyi lähipostiin melkein kolme viikkoa tilauksesta.

Ai, että mitä rallisaksaa? Omaamme kumpikin kohtalaisen kielitaidon. Ruotsi ja englanti sujuu, saksa ei niinkään. Googlekääntäjää tarvittiin tilauksissa ja reklamaatioissa saksan käännöksiin. Mamman suurta huvia on kuunnella, kun Muikkunen lukee vieraskielistä tekstiä ääneen; rallienkkua, ralliruotsia, rallisaksaa. Kotikielenä käytämme keskisuomalaisittain murrettua savoa.

Voi hyvin olla, ettemme ihan heti asioi saksalaisissa nettikaupoissa.

These boots are made for walking

These boots are made for walking....ja yksi extraostos

Kolin märillä poluilla huomattiin, että alkaa olla pari vuotta ahkerassa käytössä olleet Salomonin ulkoilukengät pohjaprofiililtaan liian heppoiset, eikä kengän tukevuuskaan täytä enää toiveitamme. Kyllä, olemme tältä(kin) osalta samispari. Kengät ovat olleet hyvät perusulkoilussa, lämpimät pakkasilla ja coretexin johdosta varpaat on pysyneet kuivina.

Kengäthän ovat sellaiset, ettei niitä voi sovittamatta ostaa. Ajattelimme, että harrastetaan nyt sitä kuuluisaa "renkaiden potkimista" , sovitellaan, valitaan mieleinen ja mennään nettiin ostoksille. Kuopion tavarataloista paras valikoima mallien ja merkkien suhteen on Carlsonilla. Paikka on Fjällräven-fanien aarreaitta, eikä hinnallaan ole pahat. Niinpä, kun saimme lisäksi asiantuntevaa palvelua, marssimme kaupasta ulos kahdet Hanwagin Tatra widet mukanamme.

Kenkä tuntui mukavalle jalassa, pohjan profiili oli riittävän syvä, varsi sopivan korkea, kengän paino ei pahimmasta päästä ja kiristettynä istui mukavasti ja jousti sopivasti. Näin kävi tällä kertaa, ettemme sitä edullisinta ostosta ehkä tehneet, mutta tyytyväisiä ostoksemme olimme. "Mamman" piti ottaa numeroa isommat kuin yleensä. Olipa hyvä, että oli mahdollisuus verrata rinnakkaisia kokoja.

Niin se extraostos....
Tulikin mainittua, että Carlsonilla oli laaja valikoima Fjällrävenin tuotteita. Siinä Muikkusen sovittaessa omia kenkiään Mamma vähän kierteli ja mitä löysikään telttahyllystä. Alahyllyllä somasti kuin pikkuporsaat nökötti kolme Fjällrävenin Akkaa. Muikkusen sydän muljahti sillä tavalla, että yön yli nukuttuaan hiippaili kauppaan ja haki Akkansa kotiin. Ja taas huonekalut siirreltiin olohuoneessa ja pidettiin pystytysharjoitus. Nyt mahtuu nelijalkainen kaverikin absidiin yöpymään.

Koli elokuussa vol 2

Koli vol 2
14.8.2016

Ihana sininen Pielisen aamu valkeni ja sikeästi nukuttu yö oli takana. Kelpasi laitella leiri kasaan hissuksiin ja lähteä kohti päivän sekkailuja.

Siirsimme auton Ukko-Kolin parkkipaikalle. Siitä oli tarkoitus lähteä tarpomaan samaa reittiä kuin kevättalvella eli Ukon, Akan ja Pahan kautta Mäkrälle ja takaisin. Kalliot kiiltelivät kosteina ja vaarojen ja Pielisen yllä leijui pilvet huippuja hipoen. Maisemat ei siitä yhtään kärsineet. Päinvastoin, tuli ehkä kiinnitettyä huomiota enemmän yksityiskohtiin ja luonnon värisävyjen kirjoon. Pilvien kiitoa ja sumun vellovaa leikkiä oli mainio seurata, sillä maisema muuttui, kun luonnon omat esiriput liikkuivat edestakaisin.

Luulimme, että Mäkrälle mennään tuosta vaan, kun siellä on kerran käyty. Eihän se niin mennyt. Polku noudatti alkumatkan mukavasti tuttua uomaa, mutta metsään saavuttuaan kiersikin jyrkästi vasemmalta ja pienen punnerruksen kautta haasteellisen nousun jälkeen olimme perillä laella. Talvisia kiintopisteitä oli miltei mahdoton huomata. Luulimme pystyvämme tekemään silmukan laelta alas, mutta eipä sieltä samaista polunpohjaa löytynytkään.

Mäkrältä kiersimme Tarhapuron polun kautta katsomaan vesiputousta. Pienihän se liritys oli, mutta putous kumminkin. Ruokataukoa pidimme vaaran juurella. Kas kumma, vesisade yllätti meidät jälleen. Koskaan milloinkaan ikinä ei ole ollut niin haasteellista kuin tuolta juurelta kivuta sateessa pystysuoraa liukasta vuorenrinnettä ylös Kolin huipulle. Mamma kiukutteli ja Muikkunen veti perässään. Olipa mukava vaihtaa kuivat lämpimät vaatteet  päälle ennen kuin auto starttasi kotia kohti.