Sateisen kesän jälkeen olimme onnellisia, että olimme kesälomastamme jättäneet elo-syyskuun vaihteeseen pari viikkoa. Haaveena oli ollut reissata Suomen lapin halki Lofooteille ja nyt oli tullut aika toteuttaa haave.Tuli siis maanantai 21. päivä ja iltapäivällä noudimme vuokraamamme asuntoauton ja kiireisen pakkaamisen jälkeen suuntasimme auton nokan kohti pohjoista. Ajatus oli huristella niin pitkälle kuin jaksaisimme. Sateisen ajomatkan ensimmäinen etappi olikin sitten matkaparkki Tupoksen abc:n rekkameren keskellä. Aamulla matka jatkui Tornionjokea myötäillen. Matkalla ihailimme Kukkolankosken kuohuja ja ensimmäinen pidempi jaloittelu pidettiin Aavasaksalla.
Aavasaksahan on ollut monelle vuosien saatossa juhannuksen yöttömän yön juhlapaikka. Kahvilassa saimme kuulla kupposen ääressä kahvion rouvan tarinaa sattumuksista. Jaloittelu tuli tarpeeseen, etenkin mukanamme olleelle koiravanhukselle, jolle tämä automatkailu on aina yhtä suuri stressin aihe. Näköalapaikalta oli mukava katsella Tornionjoen uomaa siltoineen. Poluilla oli rauhallista ja kävelyreitii helppokulkuinen. Pian silmissä ja tien päässä siinsikin jo Pallaksen puurajan yläpuolelle kohoava huippu. Sinne siis, mutta vasta seuravana aamuna. Yöksi pysähdyttiin Muonioon Torassieppiin. Herkuteltiin lohikeitolla ja leipäjuustolla ja painettiin päämme tyynyyn.
Pilvisessä ja hurjan tuulisessa säässä puikahdettiin heti aamulla Luontokeskus Kellokkaan kupeesta kävelemään suuntana Taivaskero. Matka oli sujuvaa polkumarssia kurujen kylkiä pitkin. Vasta lähemmäs Taivaskeron huippua tullessa maasto muuttui kiviseksi. Eipä ollut aiemmin tiedossa, että Taivaskerolla oli sytytetty 1952 olympiatuli. Laki oli melkoista kiviryteikköä ja kylläpä näyttää hassulle tuo kuva, missä näyttää eräs Rouva uponneen kivikkoon vyötäröään myöten. Tuuli tuiversi laella melkoisesti, mutta oli sykähdyttävää katsella sieltä aukeavaa tunturimaisemaa. Karua ja kaunista. Paluumatkalla törmättiin tunturissa ruokaileviin komeasarvisiin poroihin. Karhunkierroksella koira otti haukkumatsin poron kanssa, mutta nyt vaan pällisteli niitä ihmeissään.
Raitisilma-annoksen saaneena hyppäsimme autoon ja tähtäimessä Kilpisjärvi, missä oli tarkoitus viettää yö ja aamulla suunnata rajan yli Norjan puolelle. Tundrean camping olikin aika mainio paikka. Alue oli täynnä hyttejä, mitkä ovat pieniä mökkejä ja yleisesti käytössä norjalaisten viikonloppu/lomamajoitteina. Tapana ilmeisesti on ajaa asuntovaunu hytin kylkeen kiinni. Vähän niin kuin tutummat asuntovaunuparkit. Poroburgerit nassuun ja sauna; siinäpä oiva lopetus päivälle. Suihkussa olikin sitten kiire, kun ne toimivat kolikoilla. Tämä tulikin sitten Norjan puolella tutuksi, meille oli lantalaisina pieni ihme.
Heia Norge! Matka jatkui, maa vaihtui, mutta sää pysyi tasaisen harmaana.Pian rajan yli ajettuamme, maisema muuttui pikku hiljaa jylhemmäksi, tunturit korkeammiksi ja huipuilla näkyi lunta. Kilpisjärven ja Skibotnen puolessa välissä pysähdyimme ensimmäiselle isommalle vesiputoukselle Rovijokfosssenille. Korkeus eroa putouksella on 28 metriä ja siihen on puutteellisista opasteista huolimatta helppo löytää, sillä joki alittaa Skibotnin tien.
Hienolle se kuohuva ja villi vesi näytti. Putouksen partaalla sai kaiteista huolimatta olla varovainen, sillä sateen jäljiltä maa oli todella liukasta.
.
Skibotniin päästyämme, olimme ensimmäisen vuonon eli Lyngenin äärellä. Tästä alkoikin taipaleemme vuonon reunaa kulkevia teitä pitkin. Tiet kapenivat, paikoin sukelsivat tunneleiden uumeniin ja jatkoivat toiselta puolelta kiemurteluaan. Me vain ihmettelimme ja ihailimme. Metsän keskellä kasvaneelle maisemat olivat jotain uskomatonta. Etenkin, kun ajaessa näkymät aukesivat upeina ja uljaina aina uudelleen. Päivä päättyi Tennevolliin Soloy Campingiin, missä saimme ajaa automme aivan rantaviivaan vuonon rantaan. Illaksi saatiin vielä upea auringonpaiste, joten otimme siitä ilon irti vuoroveden laskua seuraten, auringonlaskua kuvaten ja mahtavista maisemista nauttien.
Tennevolista matka jatkui kohti Andoyaa. Satoi ja tuuli rannalla niin paljon, että pipo ei meinannut pysyä päässä. Jätimme Majakkavierailun tekemättä, teimme Coopissa ruokaostoksia ja ajelimme Andoyan länsirantaa pitkin pieniä teitä Sortlandiin maisemia sateen läpi ihaillen. Yks jutttu norjalaisista ruokakaupoista. Ne leivänsiivutuskoneet.Aika vaivatonta laittaa tuore leipä koneeseen painaa nappia ja kas sinulla on siivutettu leipä. Sortlandissa yövyttiin sateen ropinaa kuunnellen.
Sortlandista kohteeksi otettiin Moskenes. Pilvet roikkuivat alhaalla, mutta sade onneksi oli laantunut.
Eipä tälläkään siirtymällä olis maisemat juuri upeammat voineet olla.Kilometrien mittaiset tunnelit halkoivat vuoria ja putkauttivat meidät toiselle puolelle uusien vuonojen äärelle.
Matkan varrella pysähdyimme toviksi viikinkimuseoon. Paljonhan siellä oli nähtävää ja erlaisten työpajojen kautta valottui viikinkien elämänmeno. Ennallistettu päällikön talo oli hulppea ja pihapiiri vilisi kotieläimiä. Kävimmepä sitten kuten turistit konsanaan tekemässä pienen purjehdusretken perinteisen viikinkilaivan replikalla. Mukava leppoisa vierailu kaiken ajamisen keskellä.
Moskenesissä laitoimme auton parkkiin leirintäalueelle ja kuten jo jostakin oli luettu, siellä oli kaikki. Alue täunnä vaunuja ja autoja ja tiheästi kulkevien lauttojen myötä myös reppureissaajia telttoineen. Lähialueella tehtiin pientä iltakävelyä ja aamulla puikahdettin vielä niemen kärkeen maisemia pällistelemään. Taittuuko, eikö taitu; siinäpä vasta kysymys. Tiet olivat Vestvågoyalla kapoisia, mutta periaate, että isommalle ajokille annetaan tietä toimi täälläkin. Käytännössä palasimme edellispäivän reittiä pitkin ja ajatus oli jäädä Moysalenin luonnonpuiston lähelle ja mahdollisesti käydä siellä käppäilemässä. Luulisi, ettei olisi näin rajallisella tieverkolla mahdollista eksyä, mutta niin kävi, että missasimme leirintäalueen ja siitä sitten aiheutuikin hermoja raastava ajo, mikä Narvikissa pyörähdyksen jälkeen päättyi Straumnesin rantaan levikkeelle, missä kanssamtkaajen kanssa olimme nokka merelle päin rivissä, kuin possut karsinoissaan. Tästä päivästä muistiin jäi pikainen vierailu Lasinpuhaltajan pajalla, hulppea siltatyömaa Narvikin lähellä ja se että oli pirun kylmä.
Niin, yöllä oli kylmä, siis oikeasti kylmä. Luultiin, että tähän se nyt vuokrakaara hajosi. Nolotti ja huvitti, kun autovuokraamoon soitettuamme tajusimme, että kaasuhana oli ollut kiinni. Aamulla huomasimme, että yöllinen seikkailumme oli tuonut meidän mitä kauneimman lahden rantaan ja siinä sitten otettiin muutama kuva.
Tämän jälkeen olikin aika jättää hyvästit Norjalle ja vuonoille ja ylitimme rajan Ruotsin puolelle. Rajaseutu oli ihan oma maailmansa jylhine kallioineen ja ilmaa halkovine tuulimyllyineen. Heja Sverige! Melko pian rajan jälkeen pääsimme seuraavan yön kohteeseen Abiskoon. Leiriytymisen jäkeen teimme pari kävelyretkeä. Ensimmäinen vei meidät koiran kera Torneträskin rantaan ja kauniille vesiputouksille. Toinen ilman koiraa ylös vuorelle. Se oli hieno retki upeine tunturimaisemineen. Rinne nousi loivasti ja portaittaisesti. Matkan varrella ohitimme vuolaita tunturipuroja koskineen, putouksineen ja ylhäällä myös oli sulamatonta lunta ja jäätä. Nousua olisi tehnyt mieli jatkaa aina vaan kauemmaksi. Tällä retkellä bongattiin myös tuo usein ikuistettu maisema, Lapinportti. Moni aloittaa Abiskosta vaelluksensa Kungsledeniä pitkin ja tulee kulkeneensa Lapinportin pohjukkaa.
Loppumatka oli sitten koko reisuun mitään sanomattomin. Pohjois-Ruotsi on vaan niin tylsä. Vesisateessa ajoimme Kiirunan kautta Jällivaaraan. Kiirunasta yritimme päästä koiran kanssa eläinlääkäriin, mutta vasta Jällivaarassa oli klinikalla aikaa. Eipä huolta, ei koirulilla mitään ollut hätänä. Protokolla vaan menee niin, että mikäli koiran kanssa kulkee Ruotsin kautta niin Norjaan kuin Suomeen, pitää koiralle antaa rajan yli päästäkseen rokote echnokokkoosia vastaan. Ilman rokotetodistusta sesse jää rajalle.Tietty tuntimäärä vielä pitää olla takana ennen rajaa. Niinpä mekin sitten odottelimme
Ja ei kuin rajaa kohti, tullia silmiin etsiskellen ja yhtäkkiä vaan huomasimme olevamme Suomessa. Ohoh ja hih. Eikä todellakaan käännytty takaisin plankettia esittämään. Tultiin ns yhden pysäkin taktiikalla kotiin saakka.
Hieno reissu ja paljon upeutta nähtynä, monta hauskaa muistoa mieleen painuneena.
